Tämä vuonna 1963 ilmestynyt kirja ei saisi jäädä unholaan! Italianjuutalainen kemisti ja kirjailija Primo Levi kertoo Auschwitzin jälkeisestä ajasta, mikä on muistelmissa harvinaisempaa. Usein muistelot loppuvat vapautumiseen, mutta tässä keskitytään vuoteen 1945. Hänen ensimmäinen romaaninsa Tällainenko on ihminen? kertoi ajasta keskitysleirissä.
Puna-armeija vapauttaa leirin. Eniten mikä muuttuu, on tunnelma sekä ihmisissä että ympäristössä. Kotikaupunki Torino on heti mielessä, mutta matka sinne kiertää uskomattoman mutkan: Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Romania, Unkari, Itävalta, Saksa....Mutta pitkä matka onkin tarpeellinen, jotta kovia kokenut mieli ja ruumis saavat pehmeämmän alun vapauteen, elämään.
Miten sotilaat, siviilit, hyökkääjät sekä uhrit kokevat sodan päättymisen? Miten kansallisuus tai uskonto vaikuttavat asiaan? Tämä kirja on täynnä tarkkoja havaintoja ihmisestä, maailmasta - elämästä. Aiheen raskaudesta huolimatta Levillä on uskomaton kyky kirjoittaa huumorilla ja lämmöllä; hän tuntee sääliä jopa saksalaisia kohtaan. Tämä kirja on (loppujen lopuksi, aiheesta huolimatta) täynnä inhimillisyyttä ja suuria elämänviisauksia. Eli tarpeen meille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti