Neljästoista Maria Wern-dekkari ei petä. Jansson ei junnaa, vaan laittaa tapahtumat kypsymään viihdyttävällä vauhdilla sekä Marian yksityis että työelämässä. Vaikka en ole lukenut kaikkia sarjan osia, pysyn hyvin kärryillä suhdekiekuroissa. Rikoskomisario on tavallinen, inhimillinen nainen jonka on selviydyttävä samanaikaisesti monesta: velipuoli ilmestyy, äiti kuolee, esikoisella on ongelmia, varkausaalto vyöryy, ensin kuolee vanhus, sitten tyttö... Lisäksi pitäisi selvitä häävalmisteluista sekä miehen ovelasta exrakkaasta, jolla ei tunnu olevan kaikki kohdallaan. Ja yhtä äkkiä kaikki on samaa vyyhtiä, ja Maria joutuu pelkäämään pahinta...
Parasta kirjassa on rikoskomisarion tavallisuus, tuttuus naisena ja äitinä. Tietysti minua kutkutti myös juonen ydin : vuonna 1945 saapuneen pakolaislaivan lastina oli sekä natseja että keskitysleireiltä selvinneitä. Kenen puolella kalastajakylän asukkaat ovat? Kuka tekee mitäkin, kuka kiristää ketäkin? Vai onko kaikki vain onnetonta sattumaa? Kannattaa lukea!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti