keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Andrea Levy : Pitkä laulu

Mikä tarina! Andrea Levy kertoo palkitussa romaanissaan 1800-luvun Jamaikasta, ja erityisesti orjuuden loppumisen seurauksista. Näistä ajoista eräs vanha nainen kirjoittaa muistojaan paperille poikansa ohjauksessa. Poika on tarkka kerronnan oikeellisuudesta, vanhus taas antaisi ajan pehmentää jyrkimpiä tapahtumia. Heidän kinastelunsa on kuvattu muuten kronologisesti etenevän muistelun välissä. Se toimii mainiosti! Myös Julyn kommentit suoraan lukijalle tekivät romaanista mieleenpainuvan lukuelämyksen.
Minuun teki suuren vaikutuksen Levyn kyky kuvata 1800-luvun Jamaikan kaikkia asukkaita niin todentuntuisesti, sen ajan kielellä, sen ajan hengen, tyylin sekä tapojen mukaan. Stereotypiat eivät sittenkään mellasta tässä romaanissa, vaan tarinan edetessä lukija ymmärtää että näin oli vain tapahduttava.
Kirjan ydin on toisaalta orjuus, toisaalta rakkaustarina. Lopussa ne törmäävät toisiinsa, ja Julyn tarina saa jälleen kuin uuden alun. Usko, toivo, rakkaus, sekä luopuminen, ovat meidän kaikkien osana.
Värikäs, elävä, koskettava - kuinka voit jättää tämän lukematta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti