Andrea Levy : Pitkä laulu

Mikä tarina! Andrea Levy kertoo palkitussa romaanissaan 1800-luvun Jamaikasta, ja erityisesti orjuuden loppumisen seurauksista. Näistä ajoista eräs vanha nainen kirjoittaa muistojaan paperille poikansa ohjauksessa. Poika on tarkka kerronnan oikeellisuudesta, vanhus taas antaisi ajan pehmentää jyrkimpiä tapahtumia. Heidän kinastelunsa on kuvattu muuten kronologisesti etenevän muistelun välissä. Se toimii mainiosti! Myös Julyn kommentit suoraan lukijalle tekivät romaanista mieleenpainuvan lukuelämyksen.
Minuun teki suuren vaikutuksen Levyn kyky kuvata 1800-luvun Jamaikan kaikkia asukkaita niin todentuntuisesti, sen ajan kielellä, sen ajan hengen, tyylin sekä tapojen mukaan. Stereotypiat eivät sittenkään mellasta tässä romaanissa, vaan tarinan edetessä lukija ymmärtää että näin oli vain tapahduttava.
Kirjan ydin on toisaalta orjuus, toisaalta rakkaustarina. Lopussa ne törmäävät toisiinsa, ja Julyn tarina saa jälleen kuin uuden alun. Usko, toivo, rakkaus, sekä luopuminen, ovat meidän kaikkien osana.
Värikäs, elävä, koskettava - kuinka voit jättää tämän lukematta?

Johan Bargum : Syyspurjehdus

Tämä kirja voisi olla triplasti paksumpi, niin suuria aiheita Bargum tässä 120 sivuisessa romaanissaan käsittelee. Mutta hän valitsi romaanin rakenteeksi tyylin mikä yksinkertaisesti ihastuttaa! Kirjailijan teatteritausta näkyy hyvällä tavalla, sillä muutamalla sanalla hän saa lukijan mieleen kymmeniä asioita ja mielikuvia. Mikä taito! Kirjan tekee erittäin mielenkiintoiseksi myös se että valmiita vastauksia moniin arvoituksiin ei ole. Eli selvien ratkaisujen ystävät eivät pääse helpolla! Silti lukukokemus on todella nautittava, mieleenpainuva.


Kyse on kolmiodraamasta, josta selviää hengissä vain yksi osapuoli.  Haraldin ja Elinin kuolemat, ovatko ne itsemurhia vai murhia? Onko Olof selviytyjänä se vahvin vai sittenkin heikoin? Lukija saa eteensä kaksi ristiriitaista tarinaa. Meren läheisyys antaa kauniin taustan Bargumin pohdinnoille avioliitosta, rakastumisesta, kuolemasta, syyllisyydestä, uskonnollisuudesta - elämästä.
Tämä kirja jää lukijan sieluun.

Tapio Koivukari : Käpykaartilaiset

Tämä kirja ottaa lukijastaan kiinni ja vie jatkosodan aikaiseen lounaissuomalaiseen maalaispitäjään. Koivukarin kyky kuvata sen ajan elämää ympäristöineen, ajatuksineen sekä tapoineen sen ajan kielellä on yksinkertaisesti hienoa. Upeaa luettavaa!
Aihe on suomalaisittain rankka :Talvisodan kokeneista miehistä kaikki eivät ole valmiita palaamaan takaisin rintamalle, joten he päättävät paeta metsään. Osalla syynä on punaisen aatteen kielletty palo sydämessä. Alkaa piilottelu, hätä omasta ruuasta ja lämmöstä, korsun rakentelu, omaisten häpeän, tuskan ja puutteen sieto...Koivukari kuvaa tätä kaikkea jotenkin lämpimästi, inhimillisesti, ketään syyllistämättä tai tukematta. Se ei ole helppoa tällaisen aiheen kanssa! Hän kertoo kaiken kuin se olisi tapahtunut eilen.
Kertojaäänenä ovat työmies Einari Takavainio sekä nimismies Ruuben Tammivaara, joiden molempien periaatteet ja ajatukset muuttuvat vaikeiden aikojen vain jatkuessa ja jatkuessa. Viimeinen luku, Heikkilän tuvassa, on hieno tapahtumien niputus/selitys/lopetus. Olen suorastaan hurmaantunut siitä!
Tämä on pakollista kamaa kaikille lukeville. Erityisesti lukiolaisille, jotka koulussa tätä aikakautta opiskelevat, tämä olisi aivan loistava apu tuon ajan syvällisempään ymmärtämiseen. SUOSITTELEN.