Ville Kaarnakari : Hakaristin leimaama

Tämä kirjailija sitten osaa valita aiheensa, hyvänen aika sentään!! Lähes kädet innosta täristen tartuin tämän syksyn uutuuteen, jossa päähenkilön elämää seurataan rinnakkain sekä 1940- ja 1960-luvulla. Luutnantti Klaus Runolinnalla on kutsumus isänmaataan Suomea kohtaan, ja se vie hänet hakemaan koulutusta Saksan SS-joukoista, Wiking-divisioonasta. Hän ei koe Hitlerin paasausta rotuopeista yms omakseen, vaan häntä kiinnostaa maailman nykyaikaisin, tehokkain armeija. Heti rintamalle päästyään Runolinna joutuu kuitenkin ottamaan kantaa ympärillä tapahtuviin kauheisiin rikoksiin, joista suurin osa jää sen hetkisten tietojen varassa pimeän peittoon. Sodan jälkeen Runolinna miehineen joutuu kohtamaan totuuden, vai onko se sittenkin voittajan totuus? Tapahtumien kuvaus alkaa SS-Hauptscharfuhrer Heikki Kairan hautajaisista. Entisiä SS-miehiä saapuu eri maista muistelemaan menneitä. Monet asiat selviävät vasta nyt, yli kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Kirjan mielenkiintoisinta antia on sodanjälkeisen Suomen politiikka sekä kokeiluosasto Abteilung Partisanin toiminnan kuvaaminen. Tekstistä huokuu reservin majuri Kaarnakarin oma syvä tietous ja kokemus. Hetkittäin hieman häiritsee asioiden toisto tai hieman naiivi painotus, mutta se on usein kotimaisen sotakirjallisuuden tyyli. Kaarnakari ei puolustele, ei tuomitse, vaan kuvaa asioita eri kanteilta hyvin todentuntuisesti. Tämän genren ystäville tämä romaani on ehdoton herkkupala!!!

Edmund de Waal : Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

"Varoitus": Tähän kirjaan ei kannata tarttua, jos ei historia ja/tai taide kiinnosta! Tämä elämäkerta kertoo de Waalin äidinpuoleisen suvun tarinan viiden sukupolven ajalta. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee suvun juutalaisuus ja asema kulloisessakin kaupungissa: Odessa, Pariisi, Wien, Tokio....Suku nousee 1870-luvulla kaupan ja pankkialan siivin rikkauksiin. Useampi suvun miehistä on mieltynyt keräilyyn, useimmiten kyseessä ovat taide-esineet ja kirjat. Kirja on syntynyt suvun omistuksessa olevan netsuke kokoelman takia. Edmund de Waal haluaa tietää näiden 264 pienten esineiden tarinan, ja siinä sivussa hän kirjoittaa sukunsa tarinan. De Waalilla on käytössään kirjeitä, valokuvia, keräilyesineitä sekä päiväkirjoja, joiden johdattamina hän kulkee kaksi vuotta kestävän matkan kaupungeissa joissa suku on asunut. Mielenkiintoisella, värikkäällä tyylillä hän pohtii mitä eri sukulaiset ovat tai saattavat olla tehneet ja ajatelleet. Historiallisia henkilöitä vilahtelee sivuilla luontevasti.


Kirjan parasta antia oli 1930- ja -40-luvun Wienin maailman avaaminen. Koruttomasti, mutta silti niin elävästi de Waal kertoo Ephrussin suvun kohtalon hetkistä. Ilmaan heitetään lukijan tarkasteltavaksi silloisen päämiehen Viktorin päätös olla isänmaallinen - entä jos suku olisikin paennut ajoissa, kuinka asiat olisivat nyt? Omaisuus, asema, ihmisarvo, ja joiltain myös henki, menivät. Merkit olivat ilmassa vuosikymmeniä, mutta Ephrussit tunsivat kuuluvansa enemmistöön, ei vähemmistöön. Oikeusmurha ei päättynyt sodan loputtua, vaan arvet vain syvenivät suvun yrittäessä saada takaisin edes osan omaisuudesta. Viralliset paperit, valtion oikeus, poikkeustila....kuinka jälkipolvet säilyttivät järkensä näitä asioita selvitellessään?? Ja kuinka montaa sukua tämä asia kosketti. Mutta ympyrä sulkeutuu : netsuket saavat arvoisensa onnellisen, pysyvän kodin. Tämä kirja vaatii lukijaltaan sangen paljon, mutta vastaavasti myös antaa. Soveltuu hyvin hitaaseen, välipalamaiseen lukemiseen.

Tuija Lehtinen : Armon aika

Lehtisen uusin ei siis ole uskonnollinen romaani, vaikka nimestä niin voisi päätellä! Tuttua, taattua perusviihdettä Lehtinen tarjoilee tässä uusimmassaan. Juonikuviot piirtyvät nyt uuteen ympäristöön täysin uusine henkilöineen. Pääosassa on Mona Meri, narsistisesta taiteilijamiehestään eronnut nainen. Muutto takaisin Suomeen, ja vielä töiden perässä enonsa suureen taloon, tuo nopeasti uutta mietittävää erosta toipuvalle Monalle. Työ apteekissa tekee kotiutumisen ja paikkakuntalaisiin tutustumisen nopeaksi ja helpoksi. Mutta se ei aina ole se paras tapa! Tädit Inka ja Lahja varmistavat sen ettei mikään tapahdu helpoimman kautta...