Andrea Levy : Pitkä laulu

Mikä tarina! Andrea Levy kertoo palkitussa romaanissaan 1800-luvun Jamaikasta, ja erityisesti orjuuden loppumisen seurauksista. Näistä ajoista eräs vanha nainen kirjoittaa muistojaan paperille poikansa ohjauksessa. Poika on tarkka kerronnan oikeellisuudesta, vanhus taas antaisi ajan pehmentää jyrkimpiä tapahtumia. Heidän kinastelunsa on kuvattu muuten kronologisesti etenevän muistelun välissä. Se toimii mainiosti! Myös Julyn kommentit suoraan lukijalle tekivät romaanista mieleenpainuvan lukuelämyksen.
Minuun teki suuren vaikutuksen Levyn kyky kuvata 1800-luvun Jamaikan kaikkia asukkaita niin todentuntuisesti, sen ajan kielellä, sen ajan hengen, tyylin sekä tapojen mukaan. Stereotypiat eivät sittenkään mellasta tässä romaanissa, vaan tarinan edetessä lukija ymmärtää että näin oli vain tapahduttava.
Kirjan ydin on toisaalta orjuus, toisaalta rakkaustarina. Lopussa ne törmäävät toisiinsa, ja Julyn tarina saa jälleen kuin uuden alun. Usko, toivo, rakkaus, sekä luopuminen, ovat meidän kaikkien osana.
Värikäs, elävä, koskettava - kuinka voit jättää tämän lukematta?

Johan Bargum : Syyspurjehdus

Tämä kirja voisi olla triplasti paksumpi, niin suuria aiheita Bargum tässä 120 sivuisessa romaanissaan käsittelee. Mutta hän valitsi romaanin rakenteeksi tyylin mikä yksinkertaisesti ihastuttaa! Kirjailijan teatteritausta näkyy hyvällä tavalla, sillä muutamalla sanalla hän saa lukijan mieleen kymmeniä asioita ja mielikuvia. Mikä taito! Kirjan tekee erittäin mielenkiintoiseksi myös se että valmiita vastauksia moniin arvoituksiin ei ole. Eli selvien ratkaisujen ystävät eivät pääse helpolla! Silti lukukokemus on todella nautittava, mieleenpainuva.


Kyse on kolmiodraamasta, josta selviää hengissä vain yksi osapuoli.  Haraldin ja Elinin kuolemat, ovatko ne itsemurhia vai murhia? Onko Olof selviytyjänä se vahvin vai sittenkin heikoin? Lukija saa eteensä kaksi ristiriitaista tarinaa. Meren läheisyys antaa kauniin taustan Bargumin pohdinnoille avioliitosta, rakastumisesta, kuolemasta, syyllisyydestä, uskonnollisuudesta - elämästä.
Tämä kirja jää lukijan sieluun.

Tapio Koivukari : Käpykaartilaiset

Tämä kirja ottaa lukijastaan kiinni ja vie jatkosodan aikaiseen lounaissuomalaiseen maalaispitäjään. Koivukarin kyky kuvata sen ajan elämää ympäristöineen, ajatuksineen sekä tapoineen sen ajan kielellä on yksinkertaisesti hienoa. Upeaa luettavaa!
Aihe on suomalaisittain rankka :Talvisodan kokeneista miehistä kaikki eivät ole valmiita palaamaan takaisin rintamalle, joten he päättävät paeta metsään. Osalla syynä on punaisen aatteen kielletty palo sydämessä. Alkaa piilottelu, hätä omasta ruuasta ja lämmöstä, korsun rakentelu, omaisten häpeän, tuskan ja puutteen sieto...Koivukari kuvaa tätä kaikkea jotenkin lämpimästi, inhimillisesti, ketään syyllistämättä tai tukematta. Se ei ole helppoa tällaisen aiheen kanssa! Hän kertoo kaiken kuin se olisi tapahtunut eilen.
Kertojaäänenä ovat työmies Einari Takavainio sekä nimismies Ruuben Tammivaara, joiden molempien periaatteet ja ajatukset muuttuvat vaikeiden aikojen vain jatkuessa ja jatkuessa. Viimeinen luku, Heikkilän tuvassa, on hieno tapahtumien niputus/selitys/lopetus. Olen suorastaan hurmaantunut siitä!
Tämä on pakollista kamaa kaikille lukeville. Erityisesti lukiolaisille, jotka koulussa tätä aikakautta opiskelevat, tämä olisi aivan loistava apu tuon ajan syvällisempään ymmärtämiseen. SUOSITTELEN.

Ville Kaarnakari : Hakaristin leimaama

Tämä kirjailija sitten osaa valita aiheensa, hyvänen aika sentään!! Lähes kädet innosta täristen tartuin tämän syksyn uutuuteen, jossa päähenkilön elämää seurataan rinnakkain sekä 1940- ja 1960-luvulla. Luutnantti Klaus Runolinnalla on kutsumus isänmaataan Suomea kohtaan, ja se vie hänet hakemaan koulutusta Saksan SS-joukoista, Wiking-divisioonasta. Hän ei koe Hitlerin paasausta rotuopeista yms omakseen, vaan häntä kiinnostaa maailman nykyaikaisin, tehokkain armeija. Heti rintamalle päästyään Runolinna joutuu kuitenkin ottamaan kantaa ympärillä tapahtuviin kauheisiin rikoksiin, joista suurin osa jää sen hetkisten tietojen varassa pimeän peittoon. Sodan jälkeen Runolinna miehineen joutuu kohtamaan totuuden, vai onko se sittenkin voittajan totuus? Tapahtumien kuvaus alkaa SS-Hauptscharfuhrer Heikki Kairan hautajaisista. Entisiä SS-miehiä saapuu eri maista muistelemaan menneitä. Monet asiat selviävät vasta nyt, yli kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Kirjan mielenkiintoisinta antia on sodanjälkeisen Suomen politiikka sekä kokeiluosasto Abteilung Partisanin toiminnan kuvaaminen. Tekstistä huokuu reservin majuri Kaarnakarin oma syvä tietous ja kokemus. Hetkittäin hieman häiritsee asioiden toisto tai hieman naiivi painotus, mutta se on usein kotimaisen sotakirjallisuuden tyyli. Kaarnakari ei puolustele, ei tuomitse, vaan kuvaa asioita eri kanteilta hyvin todentuntuisesti. Tämän genren ystäville tämä romaani on ehdoton herkkupala!!!

Edmund de Waal : Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

"Varoitus": Tähän kirjaan ei kannata tarttua, jos ei historia ja/tai taide kiinnosta! Tämä elämäkerta kertoo de Waalin äidinpuoleisen suvun tarinan viiden sukupolven ajalta. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee suvun juutalaisuus ja asema kulloisessakin kaupungissa: Odessa, Pariisi, Wien, Tokio....Suku nousee 1870-luvulla kaupan ja pankkialan siivin rikkauksiin. Useampi suvun miehistä on mieltynyt keräilyyn, useimmiten kyseessä ovat taide-esineet ja kirjat. Kirja on syntynyt suvun omistuksessa olevan netsuke kokoelman takia. Edmund de Waal haluaa tietää näiden 264 pienten esineiden tarinan, ja siinä sivussa hän kirjoittaa sukunsa tarinan. De Waalilla on käytössään kirjeitä, valokuvia, keräilyesineitä sekä päiväkirjoja, joiden johdattamina hän kulkee kaksi vuotta kestävän matkan kaupungeissa joissa suku on asunut. Mielenkiintoisella, värikkäällä tyylillä hän pohtii mitä eri sukulaiset ovat tai saattavat olla tehneet ja ajatelleet. Historiallisia henkilöitä vilahtelee sivuilla luontevasti.


Kirjan parasta antia oli 1930- ja -40-luvun Wienin maailman avaaminen. Koruttomasti, mutta silti niin elävästi de Waal kertoo Ephrussin suvun kohtalon hetkistä. Ilmaan heitetään lukijan tarkasteltavaksi silloisen päämiehen Viktorin päätös olla isänmaallinen - entä jos suku olisikin paennut ajoissa, kuinka asiat olisivat nyt? Omaisuus, asema, ihmisarvo, ja joiltain myös henki, menivät. Merkit olivat ilmassa vuosikymmeniä, mutta Ephrussit tunsivat kuuluvansa enemmistöön, ei vähemmistöön. Oikeusmurha ei päättynyt sodan loputtua, vaan arvet vain syvenivät suvun yrittäessä saada takaisin edes osan omaisuudesta. Viralliset paperit, valtion oikeus, poikkeustila....kuinka jälkipolvet säilyttivät järkensä näitä asioita selvitellessään?? Ja kuinka montaa sukua tämä asia kosketti. Mutta ympyrä sulkeutuu : netsuket saavat arvoisensa onnellisen, pysyvän kodin. Tämä kirja vaatii lukijaltaan sangen paljon, mutta vastaavasti myös antaa. Soveltuu hyvin hitaaseen, välipalamaiseen lukemiseen.

Tuija Lehtinen : Armon aika

Lehtisen uusin ei siis ole uskonnollinen romaani, vaikka nimestä niin voisi päätellä! Tuttua, taattua perusviihdettä Lehtinen tarjoilee tässä uusimmassaan. Juonikuviot piirtyvät nyt uuteen ympäristöön täysin uusine henkilöineen. Pääosassa on Mona Meri, narsistisesta taiteilijamiehestään eronnut nainen. Muutto takaisin Suomeen, ja vielä töiden perässä enonsa suureen taloon, tuo nopeasti uutta mietittävää erosta toipuvalle Monalle. Työ apteekissa tekee kotiutumisen ja paikkakuntalaisiin tutustumisen nopeaksi ja helpoksi. Mutta se ei aina ole se paras tapa! Tädit Inka ja Lahja varmistavat sen ettei mikään tapahdu helpoimman kautta...

Philip Kerr : Saksalainen sielunmessu

BERLIN NOIR-sarjan kolmas osa pitää sarjan tason korkealla. Aiemmat osat, Liekit Berliinissä sekä  Kalpea rikollinen, saivat tyylillään ja ympäristöllään meikäläisen aivan koukkuun! Sarja sopii historiallisten romaanien sekä dekkareiden ystäville täydellisesti. Ei ihme, että kirjailija on saanut muun muassa CWA Ellis Peters-palkinnon parhaasta historiallisesta rikosromaanista tai että romaanin pohjalta tehdään tv-sarjaa.


Tätä uutukaista mainostetaan itsenäisenä jatko-osana, mutta täyden nautinnon saamiseksi lue ilmestymisjärjestyksessä! Vanhoja tuttuja menneisyydestä putkahtaa yksityisetsivä Bernie Guntherin eteen yksi toisensa jälkeen, mutta kun jo kuolleeksi julistettu esimieskin on täysissä ruumiin voimissaan, alkaa Guntherinkin käsi täristä. Eletään jo vuotta 1947, Berliinissä eletään edelleen kovia aikoja; vanhan sodan vaikutukset tuntuvat raskaasti ja uutta sotaa pelätään. Agentti, kaksoisagentti, sotarikollinen, karkuri, vanki, leski, trokari, huora, kostaja - kaikilla tuntuu olevan jokin lisästatus sodasta selviytymisen hintana. Joillakin jopa useampi. Kuivaakin kuivempi huumori on Guntherin ase, ja välillä kompastuskivi, tilanteessa kuin tilanteessa.   


Mielestäni kirjailija hyppäsi vuosiluvuissa yllättävän pitkän harppauksen; kaihoten mietin miten mieluusti olisin vielä lukenut muutaman sodan aikaan pohjautuvan romaanin juuri Kerriltä. Ei silti, mahtavat juonikoukerot kirjailija tähänkin sai! Hän ei myöskään luo hahmoistaan selkeitä tai ennaltaoletettavia, vaan kaikki säröilevät, rakastavat ja vihaavat kuin vaan ihminen voi. Tuon ajan ihmeelliset poliittiset koukerot antavat hyvän lisämausteen juuri tälle romaanille. Niihin Philip Kerr ei kompuroi, mutta filosofointi syyllisyydestä yms keikkuu vaarallisesti siinä rajamailla...Siitä huolimatta: SUOSITTELEN!

Hanne-Vibeke Holst : Mitä he toisilleen tekivät

Tämä Tanskassa todella suosittu kirjailija miellytti minuakin. Vuonna 2013 suomennettu romaani kulkee kahdessa aikajanassa, menneessä ja nykyhetkessä. Tarinan ydin on kuvaus monen sukupolven elämään vaikuttaneista tapahtumista. 1940-luvun Tanskan maaseudulla koetaan raskaasti miehitysaika. Thorvald Tholstrup saarnaa kirkossaan lähimmäisenrakkaudesta ja vastuusta niin innostavasti, että suosiostaan innostuneena hän liittyy vastarintaliikkeeseen. Vaimo ja lapset jäävät sivuseikaksi, Tanska tarvitsee sankariaan. Thorvald ei vielä tiedä, että seuraavat kolme sukupolvea kantavat hänen tekojensa seurauksia, tavalla tai toisella.


Kirjailija kuvaa henkilöitään todella ymmärtävästi; välillä teki mieli iskeä kirjan kannet kiinni kun teot kävivät niin itsekkäiksi tai epäitsekkäiksi. Ilkimys, nynny - näitä nimityksiä mielessäni käytin. Onneksi en vetänyt hernettä nenään lopullisesti, vaan luin romaanin loppuun. Viimeiset luvut ovat huikeita! Seuraava lainaus kuvaa hyvin koko kirjaa :" ...ettemme me sen pahempia ole kuin muutkaan perheet, joista useimmilla on omat salaisuutensa ja omat valheensa, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Me voimme sentään vedota siihen, että mitä ikinä olemmekin tehneet, mitä kurjemmin toisiamme kohdelleet, olemme aina tehneet sen rakkaudesta. Emme ole varta vasten halunneet tehdä toisillemme pahaa, vaikka se olisikin ollut lopputulos." Tilaisuuden tullen aion lukea Holstin muitakin romaaneja.

Göran Rosenberg : Lyhyt pysähdys matkalla Auschwitzista

Lyhyesti sanottuna: kirja on todella vaikuttava. Vuonna 2012 tämä sai Ruotsin merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon. Jo se on hyvä syy lukea kirja. Mutta myös jos sinua kiinnostaa psykologia, historia tai vanhempi-lapsi kuvaukset tai mieleenpainuvat elämänkerrat - lue tämä!
Göran Rosenberg kirjoitti tämän dokumenttiromaanin isänsä David Rozenbergin elämästä. Puolanjuutalaisen elämä oli helvettiä 1940-luvun Euroopassa, niin myös Davidin. Erityiseksi hänen tarinansa tekee ne monet ihmeelliset sattumat, joilla on suuri vaikutus hänen elämäänsä. Kuin juuri hänen olisi ollut tarkoitus selvitä.
Näkökulma on enimmäkseen pojan. Isänsä nuoruusvaiheista kirjailija kertoo kuin olisi vieressä seuraamassa. Kirjeet, eri dokumentit sekä Rosenbergin äiti ovat ne tärkeimmät tietolähteet. David itse ei muistele.  Kirja alkaa aikajanan keskeltä liikkuen edes takaisin tekstin olematta hankalasti luettava.
 
Poikkeus. Sattuma. Käsittämätön. Nämä sanat toistuvat usein Rosenbergin tekstissä. Se on tiedollisesti tarkkaa, muttei puuduttavaa tai luettelomaista. Kirja onnistuu olemaan samaan aikaan sekä pohjattoman surullinen ja kaamea, mutta myös kaunis. Tämä kirja tekee nöyräksi.

Kim Izzo : Avioliitto Jane Austenin tapaan

Tässä oiva romaani rentouttavaan irtiottoon arjesta! Sopivan kevyt (=ei typerä), huumoria, romantiikkaa ja hieman kyyneleitäkin tarjoaa tämä kanadalaiskirjailijan esikoisteos. Amerikkalaisen Katherine Shawn elämässä tapahtuu rajusti lyhyen ajan sisällä, mikä sysää tämän ihan tavallisella järjellä varustetun nelikymppisen sinkun varsinaiseen tapahtumatornadoon. Austen fanina minua kutkutti viittaukset klassikkoromaanien tapahtumiin ja sanontoihin. Tässä romaanissa on taattu onnellinen loppu! Kirjailijalle pisteet raskaushuumorista!!

Roman Schatz : Voi maamme, Suomi

Tässä loistava kirja riippukeinuun! Pakinatyyliset kirjoitukset käyvät lyhyeenkin huilaushetkeen. Teksti antaa hymyn aihetta, ja ääneen oli naurettava moneen kertaan. Pelkkää hekohekoa kirja ei ollut, vaan Schatz on tehnyt teräviä, älykkäitä, tuoreita ja kipeitäkin huomioita Suomesta ja suomalaisista. Ja Pertti Jarlan kuvitus on kuin mansikka kakun päällä! Aivojen lisäherättelyyn käy kirjan toinen puoli, sillä samassa nipussa tekstit ovat englanniksi!

Vera Vala : Villa Sibyllan kirous

Tuore kolmas Arianna de Bellis-dekkari teki taas sen mitkä aiemmatkin: vei mukanaan ja hurmasi. Himolukijan hieman kieroutunut onnenhetki on se, kun huomaa että romaanista on enää vain pari sivua jäljellä, mutta tarinan haluaisi vain jatkuvan ja jatkuvan! En liioittele, kun sanon että minua suututti kun kirja loppui; tahtoo lisää, ja heti!! Neljäs osa joulumarkkinoille, jookos?! Ariannan oman elämän salaperäinen koukero selvenee kutkuttavan, herkullisen ja piinaavan hitaasti. Tämän romaanin rikos liittyy maailmanlaajuiseen rahavaltaan, sisäpiirikauppoihin sekä liialliseen rakkauteen. Mielenkiintoisin sivuhenkilö, el Lobo, saa vihdoin suuremman roolin tässä kolmannessa romaanissa.


Tätä älykästä dekkaria ilman oksettavaa, öykkäröivää teurastusta voi suositella kaikille hyvän romaanin ystäville! Kuuma vinkki: lue järjestyksessä, eli aloita Kuolema sypressin varjossa-romaanista.

Victoria Hislop: Elämänlanka

Hislopin ensimmäinen romaani, Saari, sai valtavan suosion. Sen pohjalta on myös tehty tv-sarja. Tänä keväänä suomennettu Elämänlanka sijoittuu myös suurelta osin Kreikan historiaan, lähinnä 1940-lukuun. Nyt tapahtumat sijoittuvat  Thessalonikin kaupunkiin, missä useamman eri suvun elämänlangat nivoutuvat toisiinsa. Tarina kerrotaan pääosin Katerinan kautta, jonka kohtalona on joutua eroon äidistään jo pienenä tyttönä. Mutta onni onnettomuudessa, lempeä nainen ottaa Katerinan huostaansa ja pian he huomaavat pienen tytön olevan lahjakas ompelija. Tämä taito pelastaa nuoren naisen useammankin kerran, mutta tuoko se myös rakkauden?   


Romaani kuuluu ehdottomasti historiallisten romaanien genreen, ja sen ystäville tämä onkin suositeltava - sen verran laajoja selostuksia Kreikan historiasta kirjaan on laitettu! Mielestäni kirja on myös tasavertaisuuden ja suvaitsevaisuuden ylistyslaulu sekä kaunis rakkauskertomus, joten ei hassumpaa luettavaa!!

Rhidian Brook: Talo Elben rannalla

Tämä romaani ylitti odotukseni! Toivon, ettei kukaan jätä lukematta kirjaa sen takia, että tapahtumat sijoittuvat 40-luvun Saksaan ja Iso-Britanniaan. Odotin kyllä (ja sain mitä halusin) todentuntuista kerrontaa toisen maailmansodan jälkeisen Saksan arkipäivästä, mutta tekstistä sai niin paljon enemmän...kerronta meni niin syvälle ihmisen sieluun ja tunteisiin, että komennan teitä kaikkia lukemaan tämän! Kyseessä ei kuitenkaan ole mitään korkealentoista filosofointia, vaan asioiden esittäminen niin kauniin herkästi ja silti aidon rehellisesti ja suorin sanoin, että ei voi kuin ihailla Brookin kykyjä! Osa kiitoksista kuuluu kyllä kirjailijan isoisälle, jonka elämään ja kokemuksiin romaani osin perustuu.


Romaani saa alkunsa brittieversti Lewis Morganin perheen muutosta Saksaan. Kukin kokee asiat eri tavalla: humaani sotilas, esikoisensa kuolemaa sureva äiti sekä teini-iän kynnyksellä oleva poika. Suurta osaa näyttelee myös heidän tulevan kotinsa omistaja, saksalainen leskimies ja hänen tyttärensä. Pääteemaksi nousee anteeksianto; niin suuremmassa mittakaavassa (syyllisyys sodan julmuuksiin) kuin yksilöiden kohdalla (esim avioliittojen suuret kiemurat). Brook kuvasi Saksan rauniolasten henkistä tilaa sekä arkea niin koruttomasti etten voinut kun itkeä. Romaani jättää lukijalleen kuitenkin hyvän, positiivisen tunnelatauksen. Suosittelen lämpimästi, lue tämä!

Arne Nevanlinna : Heta

Nevanlinnan tämän kevään uutuus - Heta - hurmasi minut kannellaan! Kirjailijat/kustantajat panostavat nykyään kansiin todella paljon; on kultausta, samettipintaa, lovetusta, hologrammia yms. Pääasia on kuitenkin sisältö, ja romaanin alku teki samoin kuin kansi eli hurmasi.

Päähenkilö on rampa piika Heta, joka kauhukseen tajuaa osaavansa lukea toisten ajatuksia. Samaan aikaan herää Hetan halu opiskella, ja onnekseen talon isäntä, kenraali, on tavallisen kansan opiskelun puoltaja. Eletään siis 1900-luvun alkua, ja kirjan pääjuoni alkaa kenraalin lesken Gustava Celeriuksen 70-vuotisjuhlista. Nevanlinnan teksti toimii hyvin ihmissuhteiden kuvauksissa, ja hän kuvaa mielenkiintoisesti Hetan ajatustenlukutaitoa, mutta sitten kuvaan tulee politiikka, sen ajan historialliset henkilöt ja tapahtumat. Siihen lopahti minun lukunautintoni, sillä niin kömpelöksi teksti muuttui. Oikein harmittaa, sillä ainekset olivat hyvät. Sen ajan tekopyhyyden ja tapojen kuvaus oli herkullista sekä Hetan ja kenraalin pojan, Carl-Olofin, suhteessa oli mahdollisuuksia. Yks kaks teksti muuttui lähinnä vanhan ajan satiirisen näytelmän tyyliseksi. Romaani on ohut, joten sen voi lukaista nopsasti. Tai sitten jättää väliin.

Anna Misko: Armovuosi

Tämän kevään uutuuksiin kuuluva Armovuosi on historiallisen romaanitrilogian ensimmäinen osa. Olen lukenut paljon tähän genreen kuuluvia kirjoja, mutta tätä lukiessani en tuntenut liikaa "olen lukenut tällaista ennenkin"-oloa. Miskon kirjoitustyylissä on mielestäni raikkaan erilainen ote. Toisaalta hän kuvaa pappisperheen elämää pehmeän ironisesti, mutta toisaalta hän sai kuvattua naishenkilöidensä tunteita ja keskinäisiä suhteita niin, ettei voinut olla vertaamatta sitä tämän päivän meininkiin - yhtäläisyyksiä löytyy niin ajattelutavoissa kuin naisten keskinäisissä suhteissa.

Karhinpään pappilan isäntä kuolee yllättäen jättäen jälkeensä lesken, kolme tytärtä sekä pojan. Kuolema sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka koukeroiseen kulkuun vaikuttaa paljon sen ajan tavat ja politiikka - eletään siis vuotta 1793. Romaanin loppupuolella osa asioista saadaan päätökseen, osa aluilleen ja osa jää muhimaan, eli pitkä on toista osaa odottavan lukijan aika!

Tätä voi suositella historiallisten romaanien ystäville mutta myös niitä yleensä karttaville, sillä Misko ei mässäile/kuvaa liikaa sen ajan tavoilla, ympäristöllä yms vaan antaa tarinan mennä eteenpäin (ajankuvaa kuitenkaan unohtamatta!!) .

Kåre Halldén : Samppanjaruhtinas

Wine crime-sarjan ensimmäinen osa sai ainakin minut odottamaan seuraavaa romaania, jossa liikutaan maailman eri viinialueilla yhdistäen historian, rikoksen ja hiukan romantiikkaakin. Tosin alku oli varsin tavanomaiselta tuntuvaa, mutta teksti ja juoni pääsivät vauhtiin parin ensimmäisen luvun jälkeen. Samppanjaruhtinaan tapahtumat ovat Ranskassa sekä nykyajassa että 1940-luvun miehitysajassa. Kirjailija yhdistää loistavasti nämä kaksi eri aikajanaa tarinan siitä kärsimättä, päinvastoin. Tarina kulkee eteenpäin mielenkiintoisten henkilöiden ja kohtaloiden selventyessä herkullisessa tahdissa. Halldén antaa lukijalleen tarpeellisen muistutuksen ihmiselon yllättävästä pituudesta; pelkkä ikä ei puhdista omatuntoa.

Päähenkilönä on ruotsalainen leskimies, Harald Poppe, joka huomaa olevansa viinimatkalla Ranskassa. Erään viinikellarin uumenista löytyy kuolinkorinoissaan oleva vanhus, jonka kuolemaa veikataan luonnolliseksi, itsemurhaksi sekä murhaksi. Tästä lähtee liikkeelle tapahtumaketju, jonka pyörteissä hämillinen Harald huomaa olevansa ratkaisevassa roolissa.

Tässä tasokasta viihdettä meille kaikille lukeville!

Jo Baker : Longbournin talossa

Vihdoin uskalsin luottaa uusiin mykiöihini, ja lukea täräytin ensimmäisen romaanin neljään kuukauteen; WOW - ihanaa!! Ja samaa voi sanoa kirjastakin! Huomio kaikki Jane Austen-tyylin fanit, varsinkin teille tässä on sellainen ohittamaton romaani. Kirjailijan ajatus on ollut tehdä palvelusväen Ylpeys ja ennakkoluulo, eli hän kertoo tutun Bennetin perheen palvelusväen elämästä sivuten herkullisesti meille niin tuttuja henkilöitä ja tapahtumia. Vakuutan, teksti ja tarina toimii. Se toimii niin hyvin että kiukuttaa kun kirja on yli puolenvälin. Jo Baker on onnistunut kuvaamaan asiat ajanhengen mukaisesti verkalleen, muka siveellistä tapakulttuuria unohtamatta. Mutta koska on kyseessä palvelusväen elämän kuvaus, lisämausteena on hikeä, oikeita kyyneleitä sekä rosoisuutta.
Päähenkilöksi nousee Sarah, talon vanhempi palvelustyttö. Hänen unelmiaan, pettymyksiään sekä ilojaan seuraa sydän myötätunnosta väpättäen. Asiat vain tapahtuvat peräjälkeen, kunnes Sarah huomaa ettei maailma romahda vaikka hän tekeekin ihan itse päätöksen omasta elämästään. Tätä ennen lukija joutuu huokailemaan maailman epäoikeudenmukaisuutta moneen kertaan, kuitenkaan kyllästymättä. Tämä romaani nousee osastoon Voi vitsi miten hyvä!!!