maanantai 14. tammikuuta 2013

Jussi Adler-Olsen : Aakkostalo

Aakkostalo on tanskalaiskirjailijan esikoisromaani (ilm.v.2000), ja sopii erityisesti dekkareiden ja sotaromaanien ystäville. Kaksi tiedustelulennolla ollutta brittisotilasta tekee pakkolaskun Saksaan. Takaa-ajettuina näiden ystävysten kekseliäisyys ja rohkeus joutuvat ennenkokemattomaan testiin. Toinen miehistä sentään ymmärtää saksan kieltä, mutta se ei paljon lohduta heidän huomatessaan olevansa matkalla SS-upseereiden kuljetusjunassa kohti mielisairaalaa. He varastavat kuolleiden sotilaiden henkilöllisyyden, ja tekeytyvät puhumattomiksi sotaneuroosista kärsiviksi sankareiksi. Miten selvitä hengissä JA täysijärkisenä suljetussa laitoksessa, missä kaikilla ei ole hyvät aikomukset: on lääkäreitä, jotka haluavat testata uusia menetelmiä ja lääkkeitä. On potilaita, jotka valitsivat hullun esittämisen keinoksi paeta sotaa, teloituksen uhalla.
Kaksikko suunnittelee alusta lähtien pakoa, mutta kun fyysiset voimat hupenevat tarkoin vartioidulla alueella, selviytymiskeinot ovat kauhistuttavia. Riittääkö miesten elämän nälkä suorittaa pakoaikeensa? Tilanne selviää vasta 1970-luvulla yhteensattumien ja syyllisyyden taakan kautta.
Kirjailija kuvaa eri henkilöiden käyttäytymistä, ajatuksia, syitä ja seurauksia hyvin todentuntuisesti. Loppuratkaisussa lojaalisuus ja anteeksianto ovat tärkeissä osissa. Mutta tarpeeksi kauhea kosto on ylitse kaiken. Tämä mies todella osaa kirjoittaa! Mieleenpainuva tarina, erilainen juoni - suosittelen!

Ulla-Maija Paavilainen: Vanhapoika

Tämä kirja jättää hyvän mielen! Se suorastaan lämmittää sisältäpäin sortumatta siirappimaisuuteen. Päähenkilönä on nelikymppinen Matias, kiltti ja nöyrä rutiineihinsa juuttunut mies. Hän saa potkut työstään, mikä antaa elämälle täysin uuden suunnan. Mutta asiat eivät tapahdu hetkessä, eikä kaikki näytä niin auvoiselta kuin ensisilmäyksellä kuvittelisi. Ensimmäistä kertaa elämässään Matias saa lujan, määrätietoisen otteen elämästään. Vihdoinkin hän murtaa rutiininsa ja antaa tilaa omille ajatuksilleen ja tunteilleen. Yllätyksiä, menetyksiä, onnenpotku, arvoitus - kaikki tämä vie Matiaksen hetkeksi aikaa kuilun reunalle keikkumaan.Lukija pidättää henkeään: kuinka tässä käykään?
Paavilainen kuvaa hyvin nykyajan oravanpyörää, missä ihminen tuntuu olevan vain pieni, merkityksetön pala. Kirjassa on paljon hyviä, satiirisia huomioita ihmisistä ja yhteiskunnasta olematta kuitenkaan piikikäs. Hieno taito! Itkin, nauroin, tyrskähdin ja mietin - kirja antoi ajattelemisen aihetta, mutta alleviivaamatta. Ihastuin kirjailijaan! Mielestäni sopii kaikille. Lue!

torstai 10. tammikuuta 2013

Kirjakuume

Poden kirjakuumetta. Se ahdistava tila, kun itse tunnen hyllyssä odottavan  kirjan kutsun enkä pysty siihen tarttumaan....mutta arki vie aikani varsin heppoisesti; viiden lapsen äitinä kun muutakin tekemistä löytyy, itseasiassa aika paljonkin. Lukemisesta tuli tärkein harrastukseni heti lukemaan opittuani. Luen lähes kaikkea, mutta lähinnä sydäntä ovat historialliset romaanit sekä historia-aiheiset tietokirjat. Opin jättämään kirjan kesken vasta 28-vuotiaana, kun kaksotyttömme syntyivät. Aika ei enää riittänyt mihin tahansa! Mutta ne ovat niitä makukysymyksiä, ja uskon että elämäntilanne, ikä ym seikat vaikuttavat siihen mitä luemme. Helposti tulee jämähdettyä yhteen genreen, eikä mukavuusalueen ylittämiseen löydy aikaa tai voimia. Eikä siinä ole mitään pahaa; pääasia on että lukee!Eivätkös lukevat kuole älykkäämpinä?! Kirjat tuottavat positiivisia yllätyksiä, kun niille vain antaa mahdollisuuden, joten joskus kannattaisi tarttua hieman vieraankin näköiseen kirjaan...


Tämä nettivinkkaus sai alkunsa facebookissa ystävän vaatimuksesta (Kirjoja Niinan tapaan). Saman henkilön innoittamana siirryn tänne, vaikka tuntuu että tämän tekniikan kanssa takkuilun takia jää vähemmän aikaa siihen LUKEMISEEN!
Haaveena on saada tänne kirja- ja kirjailijaesittelyitä. Katsotaan kuinka käy!